MAAILMAN LUOMINEN
Alussa oli
vain tyhjyys, valtava kita Ginnungagap. Oli myös Múspellsheimur, tulihenkien
maa, sekä Niflheimur, jäätävä varjo-olentojen maa. Tulen ja jään myrkyistä
syntyi jättiläinen nimeltä Ýmir, ensimmäinen elävä olento. Samoihin aikoihin
sulava jää synnytti jättiläismäisen alkulehmän, jonka nimi oli Audhumla. Se sai
ravintonsa nuolemalla jäähileiden peittämiä suolakiviä. Niin Audhumlasta alkoi
myös virrata maitoa, jolla Ýmir eli. Jätti lämpeni ja hänen kainaloidensa
hiestä syntyi lisää jättiläisiä.
Erään kerran kun Audhumla imeskeli suolakiveä, alkoi siitä kohota esiin
ihmismäinen hahmo. Kolmantena päivänä lehmä oli nuollut hänet kokonaan esiin. Búri
(”Poika”) oli hänen nimensä, ja hänestä alkoi jumalten suku.
Búrin poika oli Bor (”Syntynyt”), ja hän sai puolisokseen jättiläisnaisen
nimeltä Bestla. Heidän poikiansa olivat Ódinn (”Raivoisa”), Vili (”Tahto”) ja
Vé (”Pyhä”). He olivat ensimmäiset aasat, sodanjumalat. Toisten lähteiden
mukaan poikien nimet olivat Ódinn, Hänir ja Lódur. Näiden nimien merkitys on
epävarma.
Ódinn ja hänen veljensä surmasivat Ýmirin ja heittivät hänet
Ginnungagapin pohjalle. Ýmirin lihasta he loivat maan, hänen verestään järvet
ja meret. Luista ja hampaista tulivat vuoret ja kivet. Ýmirin hiuksista luotiin
kasvit, pääkallosta taivaankansi ja aivoista pilvet taivaalle. Näin surmatusta
alkuolennosta luotiin Maailma. Tällainen luomismyytti on tunnettu kautta
maailman.
Ýmirin lihaan ilmestyneistä madoista ja maasta Ódinn veljineen muovasi
kääpiöiden suvun. He elävät maan alla ja syntyvätkin maasta, koska heillä ei
ole naisia. Mutta neljä kääpiötä, Austri (”Itäinen”), Vestri (”Läntinen”),
Nordri (”Pohjoinen”) ja Sudri (”Eteläinen”) asettuivat Maan neljään kulmaan ja
nostivat Ýmirin kallon ylös taivaankanneksi. Jumalat ottivat Múspellsheimurista
kipinöitä ja hehkuvia hiiliä ja tekivät niistä auringon, kuun ja tähdet, jotka
he ripustivat taivaalle Ginnungagapin yläpuolelle.
Ýmirin verestä syntynyt meri oli niin suuri, että se hukutti jättiläiset
aaltoihinsa. Vain yksi, Bergelmir, pääsi veneellä perheineen pakoon ja hän
aloitti uuden jättiläisten suvun, joka vihasi aasoja ja toivoi näiden tuhoa.
Maa oli pyöreä manner ja sitä ympäröi kaikkialta meri. Jumalat antoivat
jättiläisille meren rannan asuttavaksi ja loivat Ýmirin kulmakarvoista
raja-aidan, suojaksi jättiläisiltä. Jättien maata kutsuttiin nimellä
Jötunheimar.
Ensimmäiset ihmiset syntyivät, kun Borin pojat kävelivät rannalla ja
löysivät kaksi puunrunkoa. Niistä he loivat miehen, jonka nimi oli Askur
(”Saarni”) ja naisen, jonka nimi oli Embla (”Jalava”). He antoivat miehelle ja
naiselle asuttavaksi muurilla rajatun maan, jonka nimeksi tuli Mannheimur,
Ihmisten maa.
Taivaalla sijaitsevaan Godheimuriin, Jumalten maahan, aasat rakennuttivat
linnakaupungin nimeltä Ásgardur. Godheimuria ja jättiläisten Jötunhemaria
yhdisti Bifröst, Sateenkaarisilta, ja Mannheimur sijaitsi niiden välissä.
Lähteet:
Hämeen-Anttila, Virpi ja Jaakko: Tarujen kirja. Otava 2007. s. 52-55
Sumari, Anni: Odinnin ratsu – Skandinaaviset jumaltarut. Like 2007
Tynni, Aale: Eddan jumalrunot. WSOY 1982
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti