Skandinaavien mytologia: Maailman synty

Olen viime aikoina alkanut kiinnostua skandinaavien ja viikinkien mytologiasta. Se vaikuttaa todella sekavalta, mutta toivon voivani selvittää sen perin pohjin. Katsotaan ensin, miten maailma syntyi.

MAAILMAN LUOMINEN

Alussa oli vain tyhjyys, valtava kita Ginnungagap. Oli myös Múspellsheimur, tulihenkien maa, sekä Niflheimur, jäätävä varjo-olentojen maa. Tulen ja jään myrkyistä syntyi jättiläinen nimeltä Ýmir, ensimmäinen elävä olento. Samoihin aikoihin sulava jää synnytti jättiläismäisen alkulehmän, jonka nimi oli Audhumla. Se sai ravintonsa nuolemalla jäähileiden peittämiä suolakiviä. Niin Audhumlasta alkoi myös virrata maitoa, jolla Ýmir eli. Jätti lämpeni ja hänen kainaloidensa hiestä syntyi lisää jättiläisiä.

Erään kerran kun Audhumla imeskeli suolakiveä, alkoi siitä kohota esiin ihmismäinen hahmo. Kolmantena päivänä lehmä oli nuollut hänet kokonaan esiin. Búri (”Poika”) oli hänen nimensä, ja hänestä alkoi jumalten suku.

Búrin poika oli Bor (”Syntynyt”), ja hän sai puolisokseen jättiläisnaisen nimeltä Bestla. Heidän poikiansa olivat Ódinn (”Raivoisa”), Vili (”Tahto”) ja Vé (”Pyhä”). He olivat ensimmäiset aasat, sodanjumalat. Toisten lähteiden mukaan poikien nimet olivat Ódinn, Hänir ja Lódur. Näiden nimien merkitys on epävarma.

Ódinn ja hänen veljensä surmasivat Ýmirin ja heittivät hänet Ginnungagapin pohjalle. Ýmirin lihasta he loivat maan, hänen verestään järvet ja meret. Luista ja hampaista tulivat vuoret ja kivet. Ýmirin hiuksista luotiin kasvit, pääkallosta taivaankansi ja aivoista pilvet taivaalle. Näin surmatusta alkuolennosta luotiin Maailma. Tällainen luomismyytti on tunnettu kautta maailman.

Ýmirin lihaan ilmestyneistä madoista ja maasta Ódinn veljineen muovasi kääpiöiden suvun. He elävät maan alla ja syntyvätkin maasta, koska heillä ei ole naisia. Mutta neljä kääpiötä, Austri (”Itäinen”), Vestri (”Läntinen”), Nordri (”Pohjoinen”) ja Sudri (”Eteläinen”) asettuivat Maan neljään kulmaan ja nostivat Ýmirin kallon ylös taivaankanneksi. Jumalat ottivat Múspellsheimurista kipinöitä ja hehkuvia hiiliä ja tekivät niistä auringon, kuun ja tähdet, jotka he ripustivat taivaalle Ginnungagapin yläpuolelle.

Ýmirin verestä syntynyt meri oli niin suuri, että se hukutti jättiläiset aaltoihinsa. Vain yksi, Bergelmir, pääsi veneellä perheineen pakoon ja hän aloitti uuden jättiläisten suvun, joka vihasi aasoja ja toivoi näiden tuhoa.

Maa oli pyöreä manner ja sitä ympäröi kaikkialta meri. Jumalat antoivat jättiläisille meren rannan asuttavaksi ja loivat Ýmirin kulmakarvoista raja-aidan, suojaksi jättiläisiltä. Jättien maata kutsuttiin nimellä Jötunheimar.

Ensimmäiset ihmiset syntyivät, kun Borin pojat kävelivät rannalla ja löysivät kaksi puunrunkoa. Niistä he loivat miehen, jonka nimi oli Askur (”Saarni”) ja naisen, jonka nimi oli Embla (”Jalava”). He antoivat miehelle ja naiselle asuttavaksi muurilla rajatun maan, jonka nimeksi tuli Mannheimur, Ihmisten maa.

Taivaalla sijaitsevaan Godheimuriin, Jumalten maahan, aasat rakennuttivat linnakaupungin nimeltä Ásgardur. Godheimuria ja jättiläisten Jötunhemaria yhdisti Bifröst, Sateenkaarisilta, ja Mannheimur sijaitsi niiden välissä.

Lähteet:

Hämeen-Anttila, Virpi ja Jaakko: Tarujen kirja. Otava 2007. s. 52-55

Sumari, Anni: Odinnin ratsu – Skandinaaviset jumaltarut. Like 2007

Tynni, Aale: Eddan jumalrunot. WSOY 1982

Horoskoopit: Kaksoset - Gemini

Myytti:

Kaksoset Kastor ja Polydeukes olivat Spartan kuningas Tyndareoksen ja hänen vaimonsa Ledan poikia. Heidän äidillään oli ollut suhde myös Zeuksen kanssa ja tästä suhteesta olivat syntyneet heidän sisarpuolensa Klytaimnetra, josta tuli kuningas Agamemnonin vaimo, ja Helena, joka nai myöhemmin kuningas Menelaoksen. Kastor oli taitava hevostenkesyttäjä ja Polydeukes hyvä nyrkkeilijä. He olivat uljaita ja rohkeita ja tekivät monia urotöitä. Eräänä päivänä veljekset lähtivät etsimään itselleen vaimoja ja päättivät naida serkkunsa Foiben ja Hilaeiran. Tytöt eivät kuitenkaan suostuneet, koska heidät oli jo kihlattu toisille serkuilleen Lynkeukselle ja Idakselle. Näiden neljän miehen välille syntyi ankara taistelu, jossa Kastor sai surmansa. Polydeukes itki ja rukoili Zeusta, että saisi kuolla yhdessä rakkaan veljensä kanssa. Zeus täytti hänen pyyntönsä ja kiitokseksi veljesten urotöistä hän sijoitti sankarit taivaalle tähtikuvioon Gemini, jossa on kaksi kirkasta tähteä, Castor ja Pollux.

Lähde: David Bellingham: Kreikan mytologia. Gummerus 2000

Horoskoopit: Oinas - Aries

Myytti:

 Athamas oli Orkhomenoksen kuningas. Hänellä oli vaimo ja kaksi lasta, poika Friksos ja tytär Helle. Vaimon kuoltua Athamas meni uusiin naimisiin ottaen puolisokseen Inon, joka synnytti hänelle monta poikaa. Ino oli vallanhimoinen ja päätti tuhota Friksoksen, jotta yksi hänen omista pojistaan nousisi valtaistuimelle. Niinpä hän kylvi viljaa kuivaan maahan ja seuraava sato tuhoutui. Kuningas Athamas lähetti sanansaattajat kysymään neuvoa Delfoin oraakkelilta. Heidän palattuaan matkaltaan Ino lahjoi heidät kertomaan, että nälänhädältä vältyttäisiin vain uhraamalla prinssi Friksos. Murheellisena isä johdatti poikansa Zeuksen alttarille ja kohotti veitsensä katkaistakseen pojan kurkun, mutta juuri sillä hetkellä lensi paikalle kultaturkkinen oinas ja otti prinssin selkäänsä. Se haki mukaansa myös Hellen ja niin sisarukset olivat turvassa kuningattaren vihalta.

He lensivät kohti itää ja matkan aikana oinas kertoi olevansa merenjumala Poseidonin ja kuolevaisen Theofanen lapsi. Poseidon oli muuttanut Theofanen lampaaksi huiputtaakseen tämän kosijoita ja sitten rakastellut hänen kanssaan oinaaksi naamioituneena.

Kun oinas lensi Mustanmeren Välimereen yhdistävien salmien yli, Helle menetti otteensa ja putosi mereen. Hänen muistokseen salmea kutsutaan nimellä Hellespontos. Oinas lennätti Friksoksen Mustanmeren toiseen päähän Kolkhikseen. Siellä se vaati, että pojan oli uhrattava se ja ripustettava talja sodanjumala Arekselle pyhitettyyn tammeen. Murheissaan prinssi toteutti sen toiveen. Myöhemmin Friksos meni naimisiin Kolkhiksen prinsessan kanssa ja eli lopun elämänsä onnellisena, mutta koskaan hän ei unohtanut oinasta, joka oli pelastanut hänen henkensä. Se ikuistettiin tähtikuvioon nimeltä Aries ja syy siihen miksi sen tähdet loistavat niin himmeinä, on se, että sen kultainen talja jäi maan päälle. Juuri sitä Iason ja argonautit etsivät.

Lähde: David Bellingham: Kreikan mytologia. Gummerus 2000