Hiisi

Hiisi on alun perin tarkoittanut pyhää lehtoa, paikkaa jonne vainajat haudattiin. Hiisi oli muusta ympäristöstä usein aidalla rajattu alue. Sieltä ei saanut kaataa puita tai taittaa oksaakaan, mistä syystä hiisistä saattoi muodostua pieniä sankkojakin metsiköitä, lehtoja, muuten raivatulle alueelle. Hiidessä palvottiin suvun vainajia, se oli vähän kuin entisaikojen hautausmaa. Nimitys hiidenväki on tarkoittanut tässä yhteydessä nimenomaan vainajia. Kristinuskon vakiintuessa ja erityisesti puhdasoppisuuden kaudella 1500-luvulla kirkkojen papit hakkauttivat ja tuhosivat näitä pyhiä paikkoja.

Kuten kansanperinteessä yleensä ja erityisesti suomalaisessa kansanuskossa, ei hiisikään ole lainkaan yksiselitteinen sana. Hiisi on sekä pyhä paikka, mutta myös yliluonnollinen olento. Hiidenväki tarkoitti joissain tapauksissa myös maan alla asuvaa pienikokoista väkeä. Kristinuskon kaudella sana hiisi sai jokseenkin negatiivisen merkityksen ja siitä muodostui paholainen, Jeesusksen/Jumalan vastapeluri. Tästä johtuen hiisi kuvataan nykyäänkin usein paholaisen tai vuorenpeikon näköiseksi. Toisaalta myös kansan suussa hiisi on tarkoittanut paitsi uhripaikkaa, myös metsää, syrjäistä ja kammottavaa paikkaa. Kristillisellä ajalla muodostuivat johdannaiset hitto, hittolainen ja hiitola. Myös tautiloitsuissa hiiden synonyymeinä käytetään sanoja lempo, kalma, maan kateet ja pakanan väki.

Mikael Agricolan Psalttarien esipuheessa (1551) hiisi mainitaan metsänhaltijana. Kalevalassa hiisi esiintyy mielestäni nimenomaan tässä merkityksessä. Lemminkäiselle annetaan tehtäväksi vangita myyttinen eläin Hiiden hirvi. Hiisi neuvoo elikkoansa juoksemaan nopeasti, jotta Lemminkäinen ei saisi sitä kiinni. Hiisi esiintyy tässä ikään kuin metsäneläimen suojelijana. (Hiiden hirvi ei tosin ollut aivan tavallinen metsänelävä vaan pikemminkin jonkinlainen kyborgi.) Toisaalta Hiidellä on myös hevonen ja Kalevalassa Hiisi asuu ”peltojen perillä”. Erään tarinan mukaan Väinämöinen sai kielet kanteleeseensa Hiiden emännältä. Kaikki tämä viittaa siihen, että hiidet asuivat kuin ihmiset, niillä oli kotieläimiä ja ne viljelivät peltoja.

Tarinoissa hiidet asuvat Hiitolassa, kaukana metsässä, jossa sijaitsee Hiiden linna. Hiisi asuu linnassa vaimonsa, kolmen poikansa, tyttärensä Hipen, kissansa Kipinättären ja raivoisan koiransa sekä muun väkensä kanssa. Kuten piru suomalaisessa kansanperinteessä, eivät hiidetkään olleet yksinomaan pahoja. Hiisi saattoi jopa auttaa metsässä kulkijaa joutumatta petojen saaliiksi. Sanotaan, että hiiden väri kertoi sen ilkeydestä, mitä mustempi hiisi sen pahempi.

Hiidenväessä oli pahaa voimaa (väkeä) joka saattoi tarttua ihmiseen ja sairastuttaa tämän. Metsähiisi ja vesihiisi olivat sekä yliluonnollisia olentoja että sairauksien nimiä.

Hiisi elää yhä tiuskaisussa kuten ”painu hiiteen”, mikä voi käsityksestä riippuen tarkoittaa kalmistoa eli hautausmaata tai Hiiden linnaa. Myös hiidenkiuas, hiidenkivi ja hiidenkirnu ovat edelleen muistutuksena muinaisesta metsänhaltijasta.

Tolkienin Hobitin suomennoksessa goblin on suomennettu hiideksi, mikä on ainakin omasta mielestäni hieman hämmentävää.

Lähteet ja lisätietoa:

Anttonen, Veikko: Uskontotieteen maastot ja kartat. SKS 2010 (s. 165-169: Rautakautinen hiisi-instituutio)

Hjelt, Marjut: Taikametsä. Tarinoita ja taikoja suomalaisesta metsästä. SKS 2000 (s. 76: Hiidet)

Lönnrot, Elias: Kalevala. SKS 2005 (runot 13 ja 14)

Koski, Mervi: Suomalaisia haltiojoita ja tauolentoja. Karisto 2008

Sarmela, Martti: Suomen perinneatlas. SKS 1994 (s. 170: Hiidenväki)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiisi

http://www.smy.fi/koulut/polku/nuotiolla/hiisi.html