Hiisi

Hiisi on alun perin tarkoittanut pyhää lehtoa, paikkaa jonne vainajat haudattiin. Hiisi oli muusta ympäristöstä usein aidalla rajattu alue. Sieltä ei saanut kaataa puita tai taittaa oksaakaan, mistä syystä hiisistä saattoi muodostua pieniä sankkojakin metsiköitä, lehtoja, muuten raivatulle alueelle. Hiidessä palvottiin suvun vainajia, se oli vähän kuin entisaikojen hautausmaa. Nimitys hiidenväki on tarkoittanut tässä yhteydessä nimenomaan vainajia. Kristinuskon vakiintuessa ja erityisesti puhdasoppisuuden kaudella 1500-luvulla kirkkojen papit hakkauttivat ja tuhosivat näitä pyhiä paikkoja.

Kuten kansanperinteessä yleensä ja erityisesti suomalaisessa kansanuskossa, ei hiisikään ole lainkaan yksiselitteinen sana. Hiisi on sekä pyhä paikka, mutta myös yliluonnollinen olento. Hiidenväki tarkoitti joissain tapauksissa myös maan alla asuvaa pienikokoista väkeä. Kristinuskon kaudella sana hiisi sai jokseenkin negatiivisen merkityksen ja siitä muodostui paholainen, Jeesusksen/Jumalan vastapeluri. Tästä johtuen hiisi kuvataan nykyäänkin usein paholaisen tai vuorenpeikon näköiseksi. Toisaalta myös kansan suussa hiisi on tarkoittanut paitsi uhripaikkaa, myös metsää, syrjäistä ja kammottavaa paikkaa. Kristillisellä ajalla muodostuivat johdannaiset hitto, hittolainen ja hiitola. Myös tautiloitsuissa hiiden synonyymeinä käytetään sanoja lempo, kalma, maan kateet ja pakanan väki.

Mikael Agricolan Psalttarien esipuheessa (1551) hiisi mainitaan metsänhaltijana. Kalevalassa hiisi esiintyy mielestäni nimenomaan tässä merkityksessä. Lemminkäiselle annetaan tehtäväksi vangita myyttinen eläin Hiiden hirvi. Hiisi neuvoo elikkoansa juoksemaan nopeasti, jotta Lemminkäinen ei saisi sitä kiinni. Hiisi esiintyy tässä ikään kuin metsäneläimen suojelijana. (Hiiden hirvi ei tosin ollut aivan tavallinen metsänelävä vaan pikemminkin jonkinlainen kyborgi.) Toisaalta Hiidellä on myös hevonen ja Kalevalassa Hiisi asuu ”peltojen perillä”. Erään tarinan mukaan Väinämöinen sai kielet kanteleeseensa Hiiden emännältä. Kaikki tämä viittaa siihen, että hiidet asuivat kuin ihmiset, niillä oli kotieläimiä ja ne viljelivät peltoja.

Tarinoissa hiidet asuvat Hiitolassa, kaukana metsässä, jossa sijaitsee Hiiden linna. Hiisi asuu linnassa vaimonsa, kolmen poikansa, tyttärensä Hipen, kissansa Kipinättären ja raivoisan koiransa sekä muun väkensä kanssa. Kuten piru suomalaisessa kansanperinteessä, eivät hiidetkään olleet yksinomaan pahoja. Hiisi saattoi jopa auttaa metsässä kulkijaa joutumatta petojen saaliiksi. Sanotaan, että hiiden väri kertoi sen ilkeydestä, mitä mustempi hiisi sen pahempi.

Hiidenväessä oli pahaa voimaa (väkeä) joka saattoi tarttua ihmiseen ja sairastuttaa tämän. Metsähiisi ja vesihiisi olivat sekä yliluonnollisia olentoja että sairauksien nimiä.

Hiisi elää yhä tiuskaisussa kuten ”painu hiiteen”, mikä voi käsityksestä riippuen tarkoittaa kalmistoa eli hautausmaata tai Hiiden linnaa. Myös hiidenkiuas, hiidenkivi ja hiidenkirnu ovat edelleen muistutuksena muinaisesta metsänhaltijasta.

Tolkienin Hobitin suomennoksessa goblin on suomennettu hiideksi, mikä on ainakin omasta mielestäni hieman hämmentävää.

Lähteet ja lisätietoa:

Anttonen, Veikko: Uskontotieteen maastot ja kartat. SKS 2010 (s. 165-169: Rautakautinen hiisi-instituutio)

Hjelt, Marjut: Taikametsä. Tarinoita ja taikoja suomalaisesta metsästä. SKS 2000 (s. 76: Hiidet)

Lönnrot, Elias: Kalevala. SKS 2005 (runot 13 ja 14)

Koski, Mervi: Suomalaisia haltiojoita ja tauolentoja. Karisto 2008

Sarmela, Martti: Suomen perinneatlas. SKS 1994 (s. 170: Hiidenväki)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiisi

http://www.smy.fi/koulut/polku/nuotiolla/hiisi.html

Mandala - sielun hoitoa ympyrässä

Mandala on sanskritin kieltä ja tarkoittaa ympyrää. Se kuvastaa eheyttä, ykseyttä, iäisyyttä ja maailmankaikkeutta. Mandaloita on käytetty myös mieltä hoitavina rakenteina, alitajunnan tasoa ja sielua lähestyvänä kuvana.

Mandalan piirtämisessä tärkeintä on antaa mielen vaeltaa vapaana ja kahlitsemattomana. Kumia ei käytetä, vaan mandala täytetään niillä kuvilla, symboleilla, ideoilla ja graafisilla elementeillä, jotka nousevat mieleen. Koska mandala on tekijänsä kuva, se on aina oikeanlainen.

Mandala on yleensä jaettu sarakkeisiin ja keskellä on jokin isompi elementti. Vanhoissa, maailmankaikkeutta kuvaavissa ympyröissä keskellä esiintyi usein jokin kosmoksen syntyä kuvaava kuvio, kuten maailmanpuu tai elämänkukka.

Tässä näet minun mandalani. Siinä on selvästi shamanistisia elementtejä: noitarummun hahmoja, intiaanien unisieppari, riimuja, tähtiä, aurinko ja alhaalla ehkäpä jonkinlainen alamaailman tuli. Mandalaa tehdessäni mieleeni tulivat vanhat shamanistiset käsitykset maailmankaikkeuden rakenteesta, joissa maailma on jaettu kolmeen tasoon: "jumalten" asuttamaan ylämaailmaan, ihmisten keskimaailmaan ja maan aliseen alamaailmaan. Tästä kerron teille myöhemmin lisää.

Minun mandalani on värillinen, mutta se voisi aivan hyvin olla myös mustavalkoinen. Voit etsiä googlen kuvahalulla lisää esimerkkejä. Piirrä oma mandalasi!

Täältä voit myös katsoa videon mandalan piirtämisestä: http://www.youtube.com/watch?v=smpbBoXmCec


Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mandala
http://www.mandalatalo.com/cms/index.php?page=mandala
http://myrikanluutakomero.blogspot.fi/2013/11/mandala.html

Suomalaisten "jumalat"

Mikael Agricolan Psalttarien esipuheen lista pakanallisista epäjumalista (1551):

Epäjumalat monet tässä

muinen palveltiin kaukan ja lässä.

Näitä kumarsit hämäläiset,

sekä miehet että naiset.

Tapio metsäst pyydykset soi,

Ahti vedest kaloja toi.

Äinämöinen virdet takoi,

Rahkoi kuun mustaksi jakoi.

Liekkiö ruohot, juuret ja puut

hallitsi ja senkaltaiset muut.

Ilmarinen rauhan ja ilman tei

ja matkamiehet edesvei.

Turisas annoi voiton sodast,

Kratti murheen piti tavarast.

Tonttu huoneen menon hallitsi,

kuin piru monta villitsi.

Kapeet myös heiltä kuun söit,

Kalevanpojat niitut ja muut löit.

Vaan karjalaisten nämä olit

epäjumalat, kuin he rukolit

Rongoteus ruista annoi,

Pellonpekko ohran kasvun soi.

Virankannos kauran kaitsi,

muutoin oltiin kaurast paitsi.

Ägräs herneet, pavut, nauriit loi,

kaalit, liinat ja hamput edestoi.

Köntös huhtat ja pellot teki,

kuin heidän epäuskons näki.

Ja kun kevätkylvö kylvettiin,

silloin Ukon malja juotiin.

Siihen haettiin Ukon vakka,

niin juopui piika että akka.

Siittä paljon häpiää siellä tehtiin,

kuin sekä kuultiin että nähtiin.

Kuin Rauni Ukon naini härsky,

jalosti Ukkoi pohjasti pärsky.

Se siis annoi ilman ja uuden tulon.

Kekri se lisäis karjan kasvon,

Hiisi metsäläist soi voiton.

Veden emä vei kalat verkkoon,

Nyrkäs oravat annoi metsäst,

Hittavanin toi jänekset pensaast.

Jotkut ovat sanoneet, että Agricola oikein vääntämällä väänsi saadakseen  12 jumalaa sekä hämäläisille että karjalaisille. Olihan kreikkalaisillakin 12 jumalaa Olympos-vuorella. Lisäksi 12 on aika maaginen luku muutenkin: 12 kuukautta vuodessa, 12 tuntia päivässä, 12 tuntiä yössä, 12 merkkiä eläinradalla, Jeesuksen 12 opetuslasta... Lista on pitkä.

Haltija or haltia – Elves in Finnish folklore

Tämän olen alun perin kirjoittanut englanniksi, en lähtenyt kääntämään sitä.

Finns’ did not actually have gods, they were Guardian spirits (“haltija”, plural form “haltijat”) the people honoured and worshipped. Guardian spirits took care of trees, lakes, animals, humans, houses... all things. There were spririts who lived in nature, like "vedenhaltija" (water spririt) and "metsänhaltija" (forest spirit), and those who live with the humans, "tonttu" (the guardian of the house), "myllynhaltija" (the guardian of the mill) etc. Some spirits even had names like Tapio and his wife Mielikki (forest spirits), Ahti and his wife Vellamo (waterspirits) and Honkatar or Hongotar (guardian and ancestress of bears). One had to honour and treat the spirits well otherwise they might get angry. One's luck was depending on the spirits.

 In Finnish language the words “haltija” and “haltia” are often mixed with each other. Both are used in literature meaning elf. The Finnish word comes from ancient Germanic language (haldiaz, haldia) why some people’s opinion is that “haltia” is the actual form because it’s nearer to the old Germanic word.  On the other hand people have used the word “haltija” for years meaning “someone who owns”, “someone who guards” which is closer to the supernatural being called “Haltija” (Guardian spirit).

Anyway, the form “haltia” became stable in literature at the end of 1900s thanks to Kersti Juva who translated J.R.R Tolkien’s books using the word “haltia” as an elf. Ever since this form has been more common in fantasy literature referring to beings like Tolkien’s elves. Nowadays “haltija” form is usually used when folklorists talk about supernatural beings in folklore.

My opinion:

In my opinion “haltija” (guardian spirit) and “haltia” (elf) are different beings. Even if there are different kinds of elves in literature, too, many of them are somehow descendants to Tolkien elves. They have bodies and they are in many ways like humans. “Haltija” on the other hand doesn’t have to be corporeal. Like the English name tells, they are more like spirits (“henki”), part of the lakes and forests they live in. There are guardian spirits in Finnish folklore that can change shape, Tapio for example can be tiny as a blade of grass or huge as a tree. Metamorphose is something elves can’t usually do.

And what is always so much fun (irony), this was not nearly all the word “haltija” can mean. Finnish folklore is full of things that have thousand meanings. Not to mention the word “Hiisi” which I’m gonna tell you next time.

Sources and more information:

-Pini, Wendy and Richard: ElfQuest (cartoon), 1978-2007

-Sarmela, Matti: Suomen perinneatlas, SKS 1994

-Siikala, Anna-Leena: Suomalainen shamanismi, SKS 1992

-Tolkien, J.R.R.:  All works, especially The Silmarillion and The Lord of the Rings

-http://fi.wikipedia.org/wiki/Haltija